maanantai, 27. elokuu 2012

pik.ku muuttaa

pik.ku muuttaa lähiaikoina.
Uusi blogipohja on jo luotu.

www.pik-ku.blogspot.fi

pik.kupiste säilyi blogin nimessä, mutta muuttui tavuksi osoitteessa.

Tule käymään, viihtymään ja inspiroitumaan pik.kujuttujen parissa. Ensi alkuun on vain hoidettava yks pik.kujuttu; tietsikkani joutui korjaamolle ;)
- pik.ku


 

sunnuntai, 1. heinäkuu 2012

Tuli siitä linnunlaulu

 

Oli lintu

ja pieni laulu

ja pihassa pieni puu.

Tuli siitä

linnunlaulu

ja linnunlaulupuu.

 

 

lauantai, 30. kesäkuu 2012

Persiljaa kassikaupalla

 

Kirpputorin käsveska eli aikansa kaapissa muiden kassien seurassa. Nyt se pääsi ulkoilemaan ja sai sisuksiinsa muovipussin, multaa ja yrtin. Seuraneidiksi sonnustautuivat tällä kertaa peltipurkki ja kedon kukat. 

 

 

perjantai, 29. kesäkuu 2012

Huivitusta

 

 

Oli kivi ja siinä huivi, ja toinen huivi. Alkoi huivitus.

Touko-kesäkuun SKK-lehti aiheutti tämän hulinan, toisin sanoen pik.kuompelukarkelot. Tämänmoinen hulina poisti oitis kesän puserohuolet. Neliöhuivit on hankittu kirpputoreilta, viisi huivia kympillä. Kaikkien huivien/puseroiden pesunkestävyyskin on jo testattu. Tämä ensimmäinen huivipaita syntyi lehden kaavaa ja ohjetta likimain noudattaen, lisäsin helman pituuteen vain 5 cm. Onneksi.

 

 

 

Sorsastaja-huivipuseron takakappale on trikoopaidasta. Reilu yksivärinen miesten xxxl kokoa oleva Nanson t-paita löytyi kirpputorilta 2 eurolla.

 

 

Sinivalkoisessa kukkahuivissa halusin säilyttää ehjänä suuria pintoja ja tehdä epäsymmetrisen helman ja löysän pääntien:

 

  

  

 

Violetti-valko-sini-vihreästä, kiiltävästä kuviohuivista syntyi pusero samalla periaatteella kuin edellinenkin. Takakappale on leikattu käytöstä poistetusta sammaleenvihreästä Anne Linnoinmaan neuleesta:

 

 

  

 

Kahdesta samanlaisesta huivista on ommeltu sekä etu- että takakappale:

 

 

  

 

Valmistuneista puseroista innostuneena poimin vielä pik.kuhuivijemmasta kaksi hentoa, höyhenenkevyttä pitkää huivia, jotka olivat olleet joskus juhlakäytössä. Ompelin kumpaisenkin huivin kiinni pituussuunnassa käytöstä poistettujen narutoppien yläreunoihin. Jätin huivien päistä kiinnittämättä n. 20 cm, joten päät laskeutuvat edustaan. Turkoosi-vihreän huivin kiinnityssaumaan ompelin samettinauhaa.

 

  

  

 

Sai kesä tulla! Huvitusta huiveista!

 

tiistai, 26. kesäkuu 2012

Pitsiä postimies Patelle

 

No jaa, taitaa tällä pik.kusuunnalla postinjakajana ajellakin useimmiten postitäti eikä Pate. Tämä pik.kupostinhakija työnsi kuitenkin eräänä iltana kottikärryllisen kuormaa tienlaitaan ja alkoi somistaa kohta aikansa elänyttä postilaatikkotelinettä. Kyllä se vielä tämän kesän kestää, ajatellaan joka kevät. Siihen on kiinnitettynä metallinen postilaatikko, jota on myös käsityötermein sanottuna parsittu kasaan. Parin vuoden takainen uudenvuodenaatto oli sille kohtalokasta aikaa, kun jotkut hemmot räjäyttivät sen sisällä muutaman ilotulitteen. Silloin aamulehden hakijaa odotti hämärän hetkillä karu ja pelottava näky: ihank ajettu autolla päin postilaatikkoa, ihanko eläinten raatoja siellä täällä...ei sentään. Nuo olivat vain hakijan (huom. pik.kuhakijan) mielikuvitusta tummista varjoista. Sinä aamuna lehti oli kuitenkin niin nätisti auki rehottavassa laatikossa, räjähteet tiellä sikin sokin ja alumiinisten kukkaruukkujen havut, käppyrät ja muu tilpehööri olivat pitkin tietä.

Tämänkertaisen kukkien istutuksen jälkeen työnsin kottikärryt takaisin pihan perille. Eihän homma voinut olla tässä. Jotain jäi puuttumaan. Piipahdin sisälle hakemaan pitsin pätkiä, joita hyvä työystävä vastikään oli lahjoittanut.

 

 

Pakkasin tällä kertaa polkupyörän koriin tykötarpeita, hyppäsin satulalle ja pyöräilin tienlaitaan.

 

 

 

Sommittelin aikani ja ompelin ruukkujen ympärille käytettyä, vaaleaa pitsinauhaa. Kirkkaammat sävyt jäivät odottamaan muuta käyttöä.

 

 

Aurinkoisen illan aikana yhdistyivät somistus ja kuntoilu, olihan kottikärry- ja pyöräilymatkaa peräti 60 pik.kumetriä.